Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 11.6.2026 merkittävän ratkaisun (C-81-24), jossa arvioitiin, voiko pankki kieltäytyä avaamasta kuluttajalle perusmaksutiliä sillä perusteella, että henkilö on merkitty Yhdysvaltain valtiovarainministeriön Office of Foreign Assets Controlin (OFAC) ylläpitämälle pakotelistalle. Ratkaisussaan EUT katsoi, ettei kieltäytyminen ollut sallittua EU-oikeuden perusteella. OFAC-listaus voi olla yksi riskinarvioinnissa huomioon otettava tekijä, mutta yksinään se ei riitä perusteeksi perusmaksutilin avaamisesta kieltäytymiselle.
Tapauksen taustalla oli slovenialainen kuluttaja, jonka pankki kieltäytyi avaamasta hänelle perusmaksutiliä yksinomaan OFAC-listauksen perusteella. Henkilöön ei kohdistunut EU:n, YK:n eikä Slovenian määräämiä pakotteita OFAC-listauksen lisäksi. Slovenian kansallinen tuomioistuin pyysi EUT:lta ennakkoratkaisua siitä, voidaanko maksutilejä koskevan direktiivin mukaista oikeutta perusmaksutiliin rajoittaa yksinomaan kolmannen valtion ylläpitämän pakotelistan perusteella.
EUT korosti ratkaisussaan, että EU:ssa laillisesti oleskelevilla kuluttajilla on lähtökohtaisesti oikeus perusmaksutiliin. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa esimerkiksi silloin, kun rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämistä koskeva sääntely sitä edellyttää. Tällaisissa tilanteissa pankin on kuitenkin suoritettava tapauskohtainen arvio asiakkaaseen liittyvistä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä. Pelkkä OFAC-listaus ei automaattisesti osoita sellaista riskiä, joka oikeuttaisi perusmaksutilin avaamisen epäämisen.
Ratkaisu selkeyttää EU-oikeuden ja kolmansien maiden pakotejärjestelmien välistä suhdetta. EUT ei kiistä sitä, että pankit voivat ottaa OFAC-listaukset huomioon osana riskiperusteista arviointiaan. Sen sijaan EUT korostaa, ettei kolmannen valtion pakotelistauksilla ole EU-oikeudessa automaattista oikeusvaikutusta, joka syrjäyttäisi pankin velvollisuuden tehdä oma, dokumentoitu riskinarviointinsa.
Ratkaisu on erityisen merkityksellinen luottolaitoksille ja muille ilmoitusvelvollisille, joiden on tasapainoteltava EU:n rahanpesun estämistä koskevien velvoitteiden, pakotesääntelyn sekä kansainvälisten liiketoimintariskien välillä. Vaikka OFAC-listaus ei yksin riitä perusteeksi perusmaksutilin epäämiselle, pankkien on edelleen arvioitava mahdolliset pakote- ja mainehaittariskit sekä esimerkiksi Yhdysvaltojen sekundaaripakotteisiin liittyvät vaikutukset osana laajempaa compliance-riskienhallintaansa.
Käytännössä ratkaisu vahvistaa riskiperusteisen lähestymistavan merkitystä rahanpesun estämisessä. Pankkien ei tule nojautua automaattisiin poissulkemispäätöksiin, vaan niiden on arvioitava asiakkaaseen liittyvät olosuhteet kokonaisuutena ja perusteltava mahdolliset kieltäytymispäätökset tapauskohtaisesti. EUT:n ratkaisulla voi siten olla laajempaa merkitystä myös muiden asiakkaiden riskiluokittelua ja niin sanottua de-risking-käytäntöä koskevien päätösten arvioinnissa.