Paikallista sopimista uudistava lainsäädäntö antaa mahdollisuuden sopia työsuhteen ehdoista yhä laajemmin yhtiökohtaisesti. Sopiminen ei muutu kuitenkaan täysin vapaaksi, vaan työehtosopimukset ja lainsäädäntö asettavat edelleen raamit paikallisille sopimuksille.
Työehdoista sovitaan monella tasolla
Pohjimmiltaan työsuhteen ehdoista sovitaan kunkin työntekijän työsopimuksessa. Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset rajoittavat kuitenkin osapuolten sopimusvapautta.
Työlainsäädäntö on pääosin pakottavaa työntekijän eduksi. Työnantaja ja työntekijä ovat voineet työsopimuksella poiketa lain asettamista velvollisuuksista vain silloin, kun ratkaisu on ollut työntekijän kannalta parempi kuin lain määräys.
Kaikki lainsäädännön asettamista minimiehdoistakaan eivät ole täysin ehdottomia. Työmarkkinaosapuolille on vuosikymmeniä sitten annettu mahdollisuus poiketa monista lain pakottavista normeista myös työntekijöiden oikeuksia heikentäen. Ammattiliittojen joukkovoiman on ajateltu riittävän varmistamaan, että eduista luovutaan vain silloin, kun sopimuksen tekeminen on kokonaisuudessaan työntekijöiden etujen mukaista.
Vakiintuneen käytännön ja tulkinnan mukaisesti työmarkkinaosapuolet ovat voineet myös siirtää sopimusoikeutta alemmille tasoille. Joidenkin ehtojen sisältö on työehtosopimuksessa voitu jättää kaikilta osin paikallisen sopimisen varaan. Tyypillisempiä ovat kuitenkin ehdot, joilla paikallisille sopijapuolille on annettu oikeus poiketa työehtosopimuksessa sovitusta minimitasosta.
TES:n sopimusmahdollisuudet kaikkien käyttöön
Nykyinen työlainsäädäntö on nimenomaisesti asettanut työnantajat erilaiseen asemaan riippuen siitä, onko työnantaja tullut sidotuksi työehtosopimukseen työnantajajärjestön jäsenyyden kautta vai työehtosopimuksen yleissitovuuden perusteella.
Työehtosopimusta normaalisitovana noudattava työantajajärjestön jäsen on saanut aiemminkin hyödyntää kaikkia työehtosopimuksen sisältämiä sopimismahdollisuuksia. Jos ehdosta on voitu sopia paikallisesti, työnantaja on voinut poiketa työehtosopimuksen määräyksistä sopimalla poikkeamasta luottamusmiehen tai muun henkilöstön edustajan kanssa.
Yleissitovaan työehtosopimukseen sidottu järjestäytymätön työnantaja on puolestaan tähän asti ollut tekemättömän paikan edessä. Työsopimuslaki, vuosilomalaki ja työaikalaki nimenomaisesti totesivat, että yleissitovaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja on oikeutettu noudattamaan työehtosopimuksen lain pakottavista säädöksistä poikkeavaa normia, mutta vain silloin, kun tämä ei edellytä paikallista sopimista. Ainakin merkittävä osa työehtosopimuksiin sisältyvistä paikallisen sopimisen mahdollisuuksista oli siis suljettu järjestäytymättömien työnantajien ulottumattomiin.
Uudistuksen myötä sääntelyyn liittyvä tulkinnanvaraisuus poistetaan ja yleissitovuuden nojalla työehtosopimusta noudattaville työnantajille tulee yhtäläinen oikeus paikallisten sopimusten tekemiseen kuin järjestäytyneille työnantajille.
Sopimisen rajat työehtosopimuksesta
Vaikka sopimusvapautta laajennetaan yleissitovaan kenttään, paikallisen sopimisen avaimet säilyvät tiiviisti työmarkkinaosapuolten hyppysissä. Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus voidaan luonnollisesti tehdä vain työehtosopimuksessa sallituista asioista ja työehtosopimuksessa määritettyjen rajojen puitteissa. Jos paikallinen sopiminen järjestäytymättömillä työpaikoilla osoittautuu ammattiliittojen mielestä ongelmalliseksi, edessä voi olla pyrkimys karsia työehtosopimuksissa nykyään olevia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.
Sopijana luottamusmies tai muu edustaja
Paikallinen sopiminen on osa työoikeuden edustuksellista osaa. Paikallinen sopimus antaa työntekijöille kollektiivina mahdollisuuden sopia normaalia heikommista ehdoista, koska ajatellaan, että työntekijöillä yhdessä on parempi neuvotteluasema kuin yksittäisellä työntekijällä. Käytännössä tämä kuitenkin edellyttää, että henkilöstöllä on edustaja, joka pystyy edustamaan heitä sopimusneuvotteluissa. Yhtään suuremmassa yhtiössä neuvottelu suoraan koko henkilöstön kanssa olisi käytännössä mahdotonta.
Paikallista sopimista edistävä lakiuudistus ei tuo muutosta näihin realiteetteihin. Myös yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus on ensisijaisesti solmittava työntekijöiden edustajan, työehtosopimuksen perusteella valitun luottamusmiehen kanssa. Sopiminen yksittäisten työntekijöiden kanssa on mahdollista ainoastaan silloin, jos työehtosopimuksessa on nimenomaisesti sovittu tällaisesta mahdollisuudesta.
Kaikissa yhtiöissä henkilöstö ei kuitenkaan ole valinnut itselleen luottamusmiestä. Näiden tilanteiden varalle laissa onkin määritetty, että jos työpaikalle ei ole valittu luottamusmiestä, paikallinen sopimus voidaan tehdä henkilöstön valitseman luottamusvaltuutetun kanssa. Työehtosopimuksissa voidaan kuitenkin rajoittaa mahdollisuutta paikallisen sopimuksen tekemiseen luottamusvaltuutetun kanssa, kunhan työehtosopimuksessa on turvattu sopimusmahdollisuus myös luottamusmiehen puuttuessa.
Toisaalta luottamusmies ei aina käytännössä edusta koko henkilöstöä, koska ainoastaan ammattiliittoon kuuluvat saavat osallistua luottamusmiehen valintaan. Tähänkin on uudistuksessa varauduttu, ja ammattiliittoon kuulumattomille työntekijöille on annettu mahdollisuus valita itselleen oma edustaja, joka edustaa heitä paikallisesta sopimuksesta sovittaessa. Tällöinkään luottamusmiestä ei voida sivuuttaa, vaan molempien, luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun, tulee hyväksyä paikallinen sopimus, jotta se tulisi voimaan.
Sopimukset eivät ole julkisia, mutta viranomaisten tiedossa
Kun paikallisten sopimusten tekeminen on kuulunut käytännössä vain järjestäytyneiden työnantajien käytössä oleviin työkaluihin ja sopiminen on edellyttänyt vastapuoleksi ammattiliittoon kuuluvaa luottamusmiestä, työmarkkinajärjestöt ovat myös jollain tasolla valvoneet paikallisten sopimusten sisältöä. Sopimusoikeuden laajentaminen on herättänyt huolta paikallisen sopimisen toimivuudesta erityisesti pienissä yrityksissä, joissa kummallakaan osapuolella ei välttämättä ole kokemusta paikallisten sopimusten tekemisestä.
Valvonnan varmistamiseksi kaikki yleissitovassa kentässä tehdyt koko henkilöstöä tai henkilöstöryhmää koskevat paikalliset sopimukset tulee toimittaa työsuojeluviranomaisille kuukauden kuluessa sopimuksen solmimisesta. Velvoitteen tehosteeksi on määrätty korkeintaan 10 000 euron laiminlyöntimaksu.
Sovitaan paikallisesti kaikesta
Jos työehtosopimuksen mahdollistamat paikallisen sopimisen mahdollisuudet tuntuvat liian rajoittavilta, uudistus antaa yksittäisille yrityksille myös aiempaa laajemman mahdollisuuden sopia lähes kaikista työsuhdetta koskevista asioista kollektiivisesti solmimalla yhtiökohtaisen työehtosopimuksen.
“Pykälät töissä” -blogin etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Voit tilata ne tästä linkistä.