Työsuhde ei aina lopu irtisanomiseen. Jos tilanne muuttuu ja työntekijää tarvitaankin vanhoihin tehtäviinsä, työnantajalla voi olla velvollisuus palkata työntekijä takaisin.
Työntekijä takaisin, jos tehtävät jatkuvat sittenkin
Työnantajalle voi syntyä velvollisuus palkata työntekijä takaisin vain silloin, kun työntekijän työsuhde on päätetty tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Jos työsuhde on purettu tai irtisanominen on johtunut työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijällä ei ole oikeutta tulla palkatuksi takaisin tehtäväänsä. Ei edes silloin, jos irtisanominen jälkikäteen katsottaisiin perusteettomaksi.
Takaisinottamisen edellytyksenä on, että työnantaja tarvitsee työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, kuin mitä työntekijä hoiti ennen irtisanomistaan. Takaisinottovelvollisuus koskee siis selkeästi suppeampaa osaa mahdollisesti tarjolla olevista tehtävistä kuin irtisanomisuhan alaisen työntekijän oikeus tulla siirretyksi toisiin tehtäviin.
Jos työntekijä on ehtinyt urallaan työskennellä useissa erilaisissa tehtävissä, takaisinottovelvollisuus kohdistuu lähtökohtaisesti niihin tehtäviin, joita työntekijä hoiti viimeisenä ennen työsuhteensa päättymistä. Tosin jos työntekijä on irtisanomisaikana työskennellyt tilapäisesti normaalista poikkeavassa roolissa, takaisinottovelvollisuus syntyy työntekijän varsinaisten työtehtävien perusteella.
Tehotonta sopimista
Työntekijän takaisinottovelvollisuus on osa pakottavaa työntekijää suojelevaa normistoa ja työntekijä ei voi työsuhteen kestäessä pätevästi luopua oikeudestaan mahdollisesti tulevaisuudessa tarjolle tuleviin työpaikkoihin. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2007:69 linjannut, että työntekijän ja työnantajan sopiessa, että työntekijä hyväksyy työsuhteensa päättämisen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, työntekijä ei samalla voi vapauttaa työnantajaa velvollisuudesta tarjota työntekijälle mahdollisuutta tulla takaisin, jos työntekijän vanhoihin tehtäviin tarvittaisiinkin työntekijää takaisinottovelvollisuuden aikana. Korkein oikeus katsoi, että koska sopimus oli tehty ennakoivasti koskien kaikkia takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvia tehtäviä, sopimus oli työsopimuslain pakottavien säädösten nojalla mitätön.
Käytännössä korkeimman oikeuden linjaus on johtanut siihen, että päättämissopimuksissa työsuhde tyypillisesti päättyy osapuolten yhteisellä sopimuksella ja sopimukset, joissa työntekijä vahvistaisi työnantajan suorittaman irtisanomisen perustelluksi, ovat harvinaisempia. Kun työsuhde ei pääty yhtiön suorittamaan irtisanomiseen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, työntekijälle ei koskaan muodostu oikeutta tulla palkatuksi aiempaan tehtäväänsä, vaikka työnantaja päättäisikin ryhtyä lisärekrytointeihin pian työsuhteen päättymisen jälkeen.
Määräaika käynnistyy työsuhteen päättyessä
Velvollisuus työntekijän palkkaamiseen uudelleen syntyy, jos työnantajan täytyy täyttää työntekijän vanha paikka neljän kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä. Yli 12 vuotta työsuhteessa olleiden kohdalla määräaika on pidempi ja kattaa työsuhteen päättymistä seuraavat puoli vuotta.
Määräaika lasketaan työsuhteen päättymispäivästä täysin riippumatta siitä, mikä käytännössä on ollut työntekijän viimeinen työpäivä. Vaikka työntekijä vapautettaisiin työvelvoitteesta irtisanomisajan ajaksi, takaisinottovelvollisuus käynnistyy vasta irtisanomisajan päätyttyä. Niin kauan, kun irtisanomisaika on käynnissä ja työntekijän työsuhde voimassa, työntekijällä on takaisinottovelvollisuutta laajempi yleinen oikeus tulla sijoitetuiksi mihin hyvänsä avoinna olevaan tehtävään, josta työntekijällä on edellytykset selviytyä.
Takaisinottovelvollisuuden kannalta ratkaisevaa on, milloin työnantaja päättää, että tehtävä tullaan täyttämään uudelleen. Työnantaja voi siis laiminlyödä takaisinottovelvollisuutensa, vaikka ulkopuolinen työnhakija palkattaisiin vasta määräajan päättymisen jälkeen, jos rekrytointiprosessi on aloitettu takaisinottovelvollisuuden ollessa voimassa. Toisaalta Korkein oikeus on ratkaisussaan 2021:47 vahvistanut, että pelkästään työpaikan vapautuminen ennen takaisinottovelvollisuuden päättymistä ei tarkoita, että työnantajan olisi tullut palkata entinen työntekijä takaisin siihen tehtävään. Velvollisuus entisen työntekijän palkkaamiseen syntyy vasta sillä hetkellä, kun työnantaja tekee päätöksen siitä, että tehtävä tullaan täyttämään. Riitatilanteessa työnantajan on toki pystyttävä osoittamaan, että päätös rekrytoinnista on aidosti tehty vasta takaisinottovelvollisuuden päättymisen jälkeen eikä päätöksen tekemistä ole keinotekoisesti venytetty.
Tarjous vain työtä hakevalle
Käytännön tasolla takaisinottovelvollisuuden täyttäminen on pyritty tekemään työnantajalle yksinkertaiseksi. Työnantajan ei tarvitse lähteä kokeilemaan, vieläköhän työntekijän vanhat yhteystiedot olisivat voimassa taikka ryhtyä tavoittelemaan työntekijää summamutikassa. Riittää, että työnantaja on yhteydessä paikalliseen työvoimatoimistoon. Työtarjous on esitettävä vain niille entisille työntekijöille, jotka ovat rekisteröityneet työnhakijoiksi. Huomionarvoista on, että entisen työntekijän ei tarvitse olla työtön työnhakija, vaan takaisinottovelvollisuuden kannalta merkityksellistä ja riittävää on, että hän on työnhakijana.
Mutta aloite työntekijän palkkaamiseksi takaisin tulee kuitenkin tulla työnantajalta. Ei riitä, että työnantaja avaa paikan julkiseen hakuun ja asettaa entisen työntekijän etusijalle, jos hän päätyy paikkaa hakemaan. Kun työnantaja käynnistää rekrytoinnin takaisinottovelvollisuuden piirissä olevaan tehtävään, työnantajan on aktiivisesti tiedusteltava työvoimatoimistolta, onko entinen työntekijä rekisteröityneenä työnhakijaksi ja myönteisen vastauksen saatuaan tarjottava työntekijälle mahdollisuutta palata työsuhteeseen ilman, että työntekijä on jotenkin osoittanut kiinnostusta tehtävää kohtaan.
Ensimmäinen ulkopuolisten hakijoiden joukossa
Takaisinottovelvollisuuden kohteena oleva työntekijä on asetettava työpaikkaa täytettäessä muiden hakijoiden edelle ja työnantajan on vieläpä aktiivisesti tarjottava tehtävää entiselle työntekijälle. Tähän vaiheeseen päästään kuitenkin vasta silloin, kun työnantaja on varmistanut, että tehtävään joudutaan palkkaamaan uusi työntekijä.
Takaisinottovelvollisuuden nojalla työpaikkaa havitteleva entinen työntekijä joutuu väistämään, jos rooli päädytäänkin täyttämään jo työnantajan palveluksessa olevalla työntekijällä. Yhtiön suorittamista perättäisistä irtisanomiskierroksista tai ihan vain eri mittaisista irtisanomisajoista johtuen samoihin tehtäviin voi olla tyrkyllä takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia työntekijöitä sekä irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä, joiden työsuhde on edelleen voimassa. Tässä vertailussa takaisin otettavan työntekijän oikeus tulla työllistetyksi uudelleen joutuu väistymään, ja työnantajan on ensisijaisesti tarjottava työtä niille työntekijöille, joiden työsuhteen päättäminen voidaan näin välttää.
Sama työ, uusi työsuhde
Palkatessaan työntekijän takaisin työsuhteen päättymisen jälkeen, työnantaja ei ole velvollinen palauttamaan työntekijän aiempaa työsuhdetta voimaan niin kuin työntekijää ei kuunaan olisi irtisanottukaan.
Työnantajan on tarjottava työntekijälle työtä, mutta niillä ehdoilla, joilla työnantaja olisi muutoinkin palkkaamassa työvoimaa. Takaisin otetun työntekijän pakka ja muut työsuhteen ehdot voidaan siis sovittaa vastaamaan uutta tilannetta. Tarjottujen ehtojen täytyy toki olla linjassa mahdollisten edelleen työsuhteessa olevien työntekijöiden työehtojen kanssa.
Koska takaisinottaminen tulee kyseeseen vain työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen, irtisanomista edeltänyt työhistoria nollaantuu, vaikka työntekijä onkin takaisin saman työnantajan palveluksessa. Irtisanomisajan pituuden ja muiden työsuhteen keston perusteella määräytyvien työsuhde-etuuksien kannalta työntekijän työsuhteen katsotaan alkaneen silloin, kun työntekijä palkattiin takaisin.
Kevennystä luvassa?
Tällä hetkellä takaisinottovelvollisuus koskee yhtäläisesti kaikkia työnantajia, oli kyse sitten muutaman työntekijän mikroyrityksestä tai tuhansia työllistävästä konsernista. Hallitusohjelmassa on esitetty, että takaisinottovelvollisuus poistettaisiin yrityksiltä, jotka työllistävät säännöllisesti alle 50 henkilöä. Muutosesitys ei kuitenkaan ole vielä vuoden 2024 lainsäädäntösuunnitelmassa eli uudistusta saadaan odottaa ainakin hallituskauden jälkipuoliskolle.
“Pykälät Töissä” -blogin etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Voit tilata ne tästä linkistä.