Ruokalähettien katsottiin tekevän työtään yrittäjinä. Ratkaisu vahvistaa työntekomuotojen monimuotoisuuden, mutta onnistunut rajanveto edellyttää tarkkaa harkintaa ja hyvin suunniteltua toimintamallia.
Hallintovalitus pakotti tuomioistuimen ottamaan kantaa ruokalähettien asemaan
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi 21. helmikuuta 2024 päätöksensä asiassa, jonka ytimessä oli kysymys, ovatko ruokalähetteinä työskentelevät yksityishenkilöt työsuhteessa vai katsotaanko heidät yksityisyrittäjiksi. Työoikeuden ydinaluetta koskeva kysymys päätyi tälle epätavalliselle foorumille, hallintotuomioistuimeen, aluehallintoviraston suoritettua työsuojelutarkastuksen ruokalähettipalvelua tarjoavassa yrityksessä ja katsottua yhtiön laiminlyöneen työaikakirjanpidon pitämisen. Yhtiö ja viranomaiset olivat yhtä mieltä siitä, että mitään työaikakirjanpitoa ei oltu pidetty, mutta yhtiön mielestä tähän ei ollut velvollisuuttakaan, koska ruokalähetit eivät olleet työsuhteessa vaan yksityisiä elinkeinonharjoittajia.
Kokonaisharkintaa monelta kantilta
Asiassa oli riidatonta, että lähettien ja yhtiön välistä sopimusta ei oltu nimetty työsopimukseksi, mutta kuten hallinto-oikeuskin toteaa, työntekoa koskevan sopimuksen nimike ei ole ratkaisevaa vaan arviointi perustuu aina viimekädessä tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden arviointiin. Koska työsopimuslaki on pakottavaa oikeutta, ratkaisevaa sijaa ei voida antaa edes osapuolten tarkoitukselle tai yritykselle muotoilla sopimusehdot niin, että kyse ei olisi työsuhteesta vaan sopimusehtoja on tulkittava tosiasiallisten olosuhteiden mukaisesti.
Hallinto-oikeus toteaa, että työsuhteelle on asetettu neljä edellytystä: osapuolten välinen sopimus, työn tekeminen henkilökohtaisesti toisen lukuun, työsuorituksen vastikkeellisuus ja työnantajan oikeus johtaa ja valvoa työn suoritusta. Sopimuksen olemassaolosta ja työn suorittajalle maksettavasta vastikkeesta ei yleensä ole epäselvyyttä, kun kyse on yrittäjyyden ja työsuhteen välisistä rajanvedoista, ja tässäkin tapauksessa näiden tunnusmerkkien täyttyminen oli riidatonta. Ratkaisevaksi jäi siis työn tekeminen henkilökohtaisesti toisen lukuun ja yhtiön mahdollisuus johtaa ja valvoa työn suoritusta.
Älä ota sitä henkilökohtaisesti
Ruokalähettien tapauksessa heillä ei ollut velvollisuutta suorittaa työtä henkilökohtaisesti vaan heillä oli oikeus käyttää sijaisia ja alihankkijoita. Hallinto-oikeus kuitenkin kiinnitti huomioita siihen, että mahdollisuus sijaisien käyttämiseen ei automaattisesti muuta työsuhdetta yrittäjyydeksi. Antaahan työsopimuslaki työntekijälle oikeuden siirtää velvollisuutensa toisen hoidettavaksi, joskin vain työnantajan suostumuksella.
Applikaatio valvoo, mutta ei johda
Niin kuin työsuhteeseen liittyvässä rajanvedossa kovin usein, myös tässä tapauksessa ratkaisevaksi kysymykseksi muodostui yhtiön oikeus ja mahdollisuus valvoa työn suorittamista. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajan ei tarvitse antaa yksityiskohtaisia ohjeita ja neuvoja työn sisällöstä, vaan pelkkä oikeus työn johtoon ja valvontaan riittää, jotta kyse voisi olla työsopimuksesta.
Arvioidessaan ruokalähettien tilannetta, hallinto-oikeus nosti keskiöön lähettien vapauden valita työaikansa ja -paikkansa. Koska läheteillä ei ollut velvollisuutta ottaa toimeksiantoja vastaan tai edes kirjautua palveluun, yhtiöllä ei ollut mahdollisuuksia johtaa ja valvoa lähettejä muutoin kuin korkeintaan yksittäisen toimeksiannon suorittamisen aikana. Hallinto-oikeus korostaa ratkaisussaan, että tällainen mahdollisuus työn valvomiseen yksittäisen työsuorituksen aikana ei vielä tarkoita, että työ tehtäisiin yhtiön johdon ja valvonnan alaisena, koska yhtiö ei tätä valvontaoikeuttaan tosiasiallisesti käytä. Koska yhtiö ei myöskään määrännyt lähettien työntekopaikkaa vaan lähetit saivat vapaasti valita, missä halusivat kuljetustyönsä suorittaa, yhtiö ei johtanut ja valvonut lähettien työtä työsopimuslain edellyttämällä tavalla.
Hallinto-oikeus toteaa ratkaisussaan, että vaikka yhtiö valvoi lähettien työsuorituksia, valvonta kohdistui pelkästään siihen, että työsuoritus on tullut suoritettua loppuun viranomaisten edellyttämien määräaikojen puitteissa. Koska yhtiö ei valvonut sitä, miten lähetit työstään suoriutuivat vaan ainoastaan sitä, saavutettiinko sovittu lopputulos, hallinto-oikeus katsoi tällaisen valvonnan puoltavan tulkintaa, että työtä tehdään muutoin kuin työsuhteessa.
Järjestelyssä myös muita yrittäjyyttä tukevia piirteitä
Lopulta kyse on kuitenkin kokonaisharkinnasta, joka voisi kääntyä kummalle hyvänsä kannalle riippuen työnteon todellisista olosuhteista. Hallinto-oikeus päätyi katsomaan, että työn järjestelyissä on riittävästi myös muita yrittäjätyötä tukevia piirteitä, että kyse ei ole työsuhteessa tehtävästä työstä vaan lähettien katsottiin työskentelevän yrittäjinä. Tällaisia yrittäjyyttä tukevia piirteitä olivat esimerkiksi läheteille maksettavien palkkioiden mitoittaminen kattamaan myös työsuhteessa työnantajalle kuuluvia sosiaaliturvamaksuja, lähettien oikeus tehdä työtä vapaasti myös muille toimeksiantajille ja lähettien velvollisuus hankkia itse työssä tarvittavat välineet.
Tässäkö tää oli?
Hallinto-oikeuden ratkaisu selkeyttää oikeustilaa osaltaan, mutta työsuhteen rajanvetokysymyksiä ei missään nimessä voi pitää kattavasti ratkaistuina. Aluehallintovirasto on jo ilmoittanut hakevansa päätökselle valituslupaa Korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja ei vaadi kummoista oraakkelia ennustaa, että asian merkityksellisyydestä johtuen asia myös päätyy vielä KHO:n käsiteltäväksi.
Asian seuraavista vaiheista riippumatta ainoat tahot, joille nykyinen ratkaisu tuo merkittävästi oikeusvarmuutta, on asian osapuolet – ruokalähetit ja heidän palveluitaan välittävä yhtiö. Yleisellä tasolla ratkaisu vain vahvistaa, että tämänkaltaista työtä on mahdollista tehdä yrittäjänä. Mutta mallin toteuttaminen edellyttää toimijoilta suurta tarkkuutta.
Vaikka hallinto-oikeus on ollut asiassa yksimielinen, tapauksesta jää kuva, että pienetkin muutokset järjestelyissä olisivat saattaneet keikauttaa tuomioistuimen toiselle kannalle. Tällaisen työn teettäminen ilman työsuhdetta edellyttää, että yrittäjillä on aidosti mahdollisuus päättää omasta työstään ja valita, milloin ja miten työtä tehdään. Erilaiset positiiviset kannusteet, kuten korotetut palkkiot ruuhka-aikoina, sopivat varmasti tähän kuvaan, mutta passiivisten tai toimeksiannoista kieltäytyvien toimijoiden rankaiseminen voisi jo olla ongelmallisempaa.
“Pykälät Töissä” -blogin etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Voit tilata ne tästä linkistä.