Finanssivalvonta suoritti teema-arvion vuonna 2018 voimaan tulleen vakuutusten tarjoamista koskevan sääntelyn noudattamisesta ja soveltamisesta vakuutusyhtiöissä. Taustalla on 23.2.2016 voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vakuutusten tarjoamisesta (EU) 2016/97 (direktiivin soveltaminen alkoi 1.10.2018). Kyseinen kansallisesti sovellettava sääntely sisältyy suurimmalta osin lakiin vakuutusten tarjoamisesta (234/2018), vakuutussopimuslakiin (543/2018), komission delegoituihin asetuksiin ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen.
Teema-arvion kohteena oli Suomen neljä suurinta henkivakuutusyhtiötä, kolme suurinta vahinkovakuutusyhtiötä ja LähiTapiola-ryhmän suurin alueyhtiö. Teema-arvio keskittyi pääasiassa yhtiön prosessien ja ohjeistusten arviointiin, kun taas sääntelyn ja ohjeistusten käytännön soveltamista käsiteltiin ainoastaan tuotehallintajärjestelmien osalta.
Tavoitteena Finanssivalvonnalla oli saada yleiskuva siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat ryhtyneet soveltamaan sääntelyä, millaista ohjeistusta yhtiössä on annettu ja millä tavoin ohjeistus on hyväksytty. Vakuutussopimuslain säännökset vakuutustarpeen, asianmukaisuuden ja soveltuvuuden arvioimisesta sekä tietojen antamisesta rajattiin sen sijaan teema-arvion ulkopuolelle.
Teema-arviosta ei julkaistu varsinaista Teema-arvioraporttia, mutta pyysimme Finanssivalvonnalta nähtäväksemme arviosta laaditun raportin (27 sivua). Pyyntömme taustalla oli tarkoitus saada tietoomme Finanssivalvonnan tarkempi ja perusteltu näkemys havaituista puutteista ja toisaalta saada käsitys parhaista käytännöistä alalla. Kokosimme teema-arvion keskeisimmät havainnot alle.
Tuotehallintajärjestelmät
Sääntely velvoittaa yhtiöitä laatimaan tuotehallintajärjestelmät, joita on sovellettava uusiin tuotteisiin ja jo olemassa olevien tuotteiden merkittäviin muutoksiin. Kaikki yhtiöt olivat laatineet ryhmä- tai yhtiötasolla johdon hyväksymät tuotehallintaa koskevat periaatteet, ohjeet ja prosessit, joita arvioidaan ja kehitetään säännöllisesti.
Finanssivalvonnan suosituksen mukaan yhtiöiden olisi kuitenkin täydennettävä ja selkeytettävä tuotehallintajärjestelmiään. Finanssivalvonta totesi erityisesti, että olemassa olevan vakuutuksen merkittävä muutos olisi määriteltävä selkeämmin ja ohjeistuksesta tulisi käydä ilmi tuotteiden uudelleenarvioinnissa huomioitavat seikat.
Finanssivalvonta korosti, että yhtiöiden tulisi myös seurata yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja arvioida, aiheuttavatko ne tarpeen muuttaa yhtiön tarjoamia vakuutustuotteita. Näin ollen muutoksen syy tuotteisiin ei Finanssivalvonnan mukaan voi olla vain yhtiön itsensä aikaansaama, vaan Finanssivalvonta asetti myös aktiivisen velvoitteen valvottaville seurata yhteiskunnassa ja ympäristössä syntyvää muutospainetta – ja edelleen niistä johtuvaa tarvetta tuotteiden päivitykselle. Nähdäksemme tämä lisävaatimus tulee aiheuttamaan monille yhtiöille sisäisten ohjeistuksien ja/tai prosessien muutoksen ja vaatii siten myös täysin uutta proaktiivisuutta tuotehallintaprosessin suhteen.
Finanssivalvonnan mukaan yhtiöillä oli erilaisia painotuksia ja näkemyksiä merkittävän muutoksen määrittelyissä. Yhtiöt saattoivat painottaa arvioissaan; 1) vakuutusyhtiön riskiä, 2) asiakasnäkökulmaa taikka 3) regulatiivista näkökulmaa merkittävyyden osalta eli sitä kuinka merkittävä muutos on lainsäädännön kannalta. Finanssivalvonnan mukaan arvioinnissa ratkaisevaa tulisi olla asiakasnäkökulma, missä tulisi erityisesti ottaa huomioon kohderyhmiin kohdistuvat riskit, hyödyt ja haitat – ei sen sijaan yhtiölle itselleen aiheutuvia hyötyjä ja riskejä.
Finanssivalvonta totesi myös, että tuotehallintajärjestelmässä tulisi selkein kriteerein määritellä uusi vakuutus ja olemassa olevan vakuutuksen merkittävä muutos erotuksena toisaalta sellaiselle muutokselle, johon tuotehallintamenettelyä ei tarvitse soveltaa. Tältä osin Finanssivalvonta painotti dokumentaation tärkeyttä ja erityisesti sen kirjaamista, miksi tiettyyn ratkaisuun on päädytty.
Kohdemarkkinat
Vakuutuksen kohdemarkkinalla tarkoitetaan henkilöitä ja muita vakuutuksen hakijoita, joille tuotetta on tarkoitus tarjota. Kohteena ovat tällöin tulevat vakuutuksenottajat – eivät sen sijaan esimerkiksi vakuutetut. Finanssivalvonta totesi, että vakuutusyhtiöiden tulisi tarkistaa kohdemarkkinamäärittelynsä ja täsmentää jokaisen kohdemarkkinan osalta arvioitavat riskit.
Finanssivalvonta totesi suosituksenaan, että yksilöityjen kohdemarkkinoiden kannalta merkityksellisten riskien yksilöimistä tuotehallintamenettelyissä olisi syytä täsmentää siten, että ohjeistuksesta käy ilmi millaisia riskejä arvioidaan eri kohdemarkkinoiden osalta, ja jotta kaikki olennaiset riskit tulisivat huomioiduiksi prosessissa. Lisäksi Finanssivalvonta totesi, että sijoitusvakuutuksen kohdemarkkinoita olisi arvioitava niin sanotun vakuutuskuoren ja vakuutukseen liitettävissä olevien sijoituskohteiden muodostaman kokonaisuuden eli vakuutussopimuksen tasolla, eikä pelkästään sijoituskohteiden osalta.
Tuotehallintajärjestelmää koskeva sääntely velvoittaa vakuutuksenantajia laatimaan myös yksilöityjä kohdemarkkinoita vastaavat tarjoamissuunnitelmat. Tältä osin Finanssivalvonta suositteli yhtiöitä käymään läpi dokumentaationsa ja varmistamaan, että vakuutustuotteille on määritelty riittävän yksityiskohtaiset asianmukaiset tarjoamissuunnitelmat.
Sääntely velvoittaa yhtiöitä lisäksi suorittamaan vakuutustuotteilleen asianmukaisia testauksia ennen tuotteen saattamista markkinoille tai ennen kuin tuotetta muutetaan merkittävästi kohdemarkkinoiden muuttuessa. Finanssivalvonta havaitsi yhtiöiden tuotetestauksessa puutteita. Havaintojen mukaan tuotteiden testausta osoittavaa yksittäistä dokumenttia ei usein laadittu, ja joissakin tapauksissa testausta ei lainkaan tehty. Finanssivalvonta korosti tuotteiden testauksen merkitystä ja lausui hyvänä käytäntönä, että tuote tulisi aina testata kokonaisuutena ennen sen markkinoille saattamista.
Henkilökunnan hyvämaineisuus ja ammattipätevyys
Laki asettaa vaatimuksia vakuutusten tarjoamiseen osallistuvien henkilökunnan jäsenten hyvämaineisuudelle ja ammattipätevyydelle. Yleisesti vaatimukset toteutuivat yhtiöissä, ja yhtiöt määrittelivät henkilökuntansa jopa laissa edellytettyä laajemmin velvoitteiden piiriin kuuluvaksi.
Suosituksenaan Finanssivalvonta kuitenkin totesi, että hyvänä käytänteenä voidaan pitää, että vakuutusyhtiö tekee määräajoin tarkistuksen vakuutusten tarjoamiseen osallistuvien työntekijöidensä hyvämaineisuusedellytysten täyttymisestä. Ammattipätevyyden dokumentoitu valvonta sekä ylläpitäminen riittävillä koulutuksilla toteutui sen sijaan yleisesti hyvin, eikä erillistä suositusta tämän osalta annettu.
Palkkiojärjestelyt
Finanssivalvonta havaitsi, että palkkiomalleja oli kehitetty sääntelyn tavoitteiden mukaisesti. Palkkioita ei makseta yhtiöissä yhden tuotteen runsaasta myynnistä, vaan palkkio perustuu useampaan tekijään, ja myös palkkaus muodostuu useista osa-alueista. Finanssivalvonta suositteli kuitenkin, että yhtiö arvioi saamiansa palkkionpalautuksia säännöllisesti asiakkaiden edun ja eturistiriitojen hallinnan näkökulmasta.
Rekisteröidyn vakuutusedustajan käyttö
Vakuutusyhtiöt saavat käyttää vakuutuksia tarjotessaan vain rekisteröityjen vakuutusedustajien palveluja tai eräitä sivutoimisia vakuutusedustajia (esim. kodinkoneliikkeet), joiden kohdalla rekisteröintiä ei poikkeuksellisesti tarvita. Pääasiallisesti yhtiöt edellyttivät käyttämiltään asiamiehiltä rekisteröintiä.
Finanssivalvonta esitti kuitenkin suosituksenaan, että asiamiesten käytöstä laadittaisiin yhtiöissä myös erilliset toimiohjeet. Lisäksi Finanssivalvonta suositti, että ennen kuin asiamiehen kanssa tehdään sopimus, yhtiöiden olisi syytä varmistua siitä, että aiottu asiamiestoiminta on laissa tarkoitettua asiamiestoimintaa ja vastaa lain edellytyksiä.
**************************
Waselius seuraa vakuutussektorin muutoksia jatkuvasti ja pidämme asiakkaamme ajan tasalla sääntelymuutoksista ja muista ajankohtaisista ohjeistuksista sekä relevanteista oikeustapauksista. Autamme mielellämme missä tahansa vakuutussääntelyyn ja muuhun finanssialan sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä.