Yritys on vastuussa työntekijöistään
Työnantaja on velvollinen korvaamaan, jos työntekijän virhe tai laiminlyönti aiheuttaa vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Työnantajan vastuu kattaa kaikki työntekijät, mutta myös itsenäiset urakoitsijat, jotka työskentelevät työntekijöiden kaltaisessa asemassa. Työnantaja on vastuussa, vaikka syyllistä ei koskaan saataisi tietoon. Työnantaja on korvausvelvollinen, kun vain osoitetaan jonkun työntekijän virheen tai laiminlyönnin aiheuttaneen vahingon.
Työnantaja ei voi vapautua vastuusta, vaikka työantaja pystyisi osoittamaan antaneensa työntekijälle asianmukaiset ohjeet, valvoneensa työntekijän työskentelyä sekä muutoin täyttäneen velvollisuutensa. Työnantaja on velvollinen korvaamaan kolmannelle osapuolelle työntekijän aiheuttaman vahingon jopa silloin, kun työntekijä on rikkonut työnantajan nimenomaisia määräyksiä tietoisesti ja tahallaan. Jos työntekijä esimerkiksi jättää huomioimatta vaarallisten kemikaalien käsittelystä annetut ohjeet ja määräykset ja tästä seurannut kemikaalivuoto aiheuttaa vahinkoa, on työnantaja vastuussa vahingoista, vaikka työnantaja olisi ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin varotoimenpiteisiin tällaisten onnettomuuksien välttämiseksi.
Työnantaja vapautuu vastuusta vain siinä tapauksessa, että työntekijän menettelyllä ei ole yhteyttä työntekijän työtehtäviin. Työnantaja on vastuussa, jos prosessi-insinööri tekee virheen ja jätevettä päätyy vesistöön. Mutta jos toimistotyöntekijä sabotoi tehtaan toimintaa aiheuttaen vastaavanlaisen vuodon, työnantaja ei ole automaattisesti vastuussa tapahtuneesta, koska vahingolla ei ole yhteyttä työntekijän työtehtäviin.
Työnantajan korvausvastuu on ensisijaista vahingon aiheuttaneen työntekijän vastuuseen nähden. Vahingon aiheuttanut työntekijä on korvausvelvollinen vain, jos työntekijä on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai rikollisella teolla. Työntekijä on myös korvausvastuussa silloin, jos vahingonkärsijä ei ole pystynyt saamaan korvausta työnantajalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vahingonkärsijä voi kääntyä vahingon aiheuttaneen työntekijän puoleen vasta sen jälkeen, kun vaatimus työnantajaa vastaan on osoittautunut tehottomaksi. Jos kyse ei ole työntekijän tahallaan tai rikoksella aiheuttamasta vahingosta ja vahingonkärsijä vaatii korvauksia ensin pelkästään työntekijältä, kanne hylätään ennenaikaisena. Silloinkin kun korvausta voi vaatia heti myös työntekijältä, vahingonkärsijän kannattaa vaatia korvauksia sekä työnantajalta että työntekijältä, koska työnantaja on usein työntekijää maksukykyisempi.
Työnantaja voi vaatia työntekijältä korvausta
Mikäli työnantaja joutuu maksamaan kolmannelle korvauksia työntekijän tekemän virheen vuoksi, työntekijä ei ole vielä päässyt pälkähästä. Työnantajalla voi olla oikeus periä maksamansa korvaukset takaisin vahingon aiheuttaneelta työntekijältä.
Työntekijän vastuu työnantajaa kohtaan riippuu työntekijän huolimattomuuden asteesta. Jos työntekijä on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalle aiheutuneet menetykset kokonaisuudessaan.
Jos työntekijä on menetellyt huolimattomasti, työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalleen aiheuttamansa tappion, mutta korvausvastuu rajoittuu kuitenkin vain kyseisessä tilanteessa kohtuulliseksi katsottuun määrään. Yleensä tämä tarkoittaa, että työntekijä velvoitetaan korvaamaan vain osa vahingosta. Jos työntekijän syyksi luetaan vain lievä huolimattomuus, työntekijä ei ole miltään osin korvausvastuussa työnantajalle.
Vastuun laiminlyönyt työntekijä voi joutua rikossyytteeseen
Ympäristörikokseen voi syyllistyä turmelemalla ympäristöä joko aktiivisella toiminnallaan tai aiheuttamalla ympäristön turmeltumisen laiminlyömällä velvollisuuksiaan. Rikosoikeudellinen vastuu ei edellytä, että henkilö on menetellyt tahallisesti, vaan törkeä huolimattomuus on yhtä lailla raskauttavaa ja voi johtaa rangaistukseen.
Rikosoikeudellisesti teosta ovat vastuussa henkilö tai henkilöt, jotka ovat syyllistyneet tekoon tai laiminlyöntiin. Henkilö, jonka olisi pitänyt hävittää vaarallinen aine, sulkea venttiili niin, että öljy valuu oikeaan säiliöön, tai varmistaa, että yritys on suorittanut ympäristöriskien arvioinnin asianmukaisesti, syyllistyy rikokseen, mikäli tehtävää ei ole hoidettu asianmukaisella huolellisuudella ja siitä on aiheutunut vahinkoa ympäristölle.
Jos rikos on tapahtunut yrityksen toiminnassa, vastuu kohdennetaan henkilön aseman, vastuiden ja valtuuksien perusteella. Yrityksen johto saattaa joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ympäristövahingoista, mikäli riskialttiiksi tiedettyyn toimintaan ei ole osoitettu tarvittavia resursseja tai jos johto ei ole varmistanut, että riskit on arvioitu asianmukaisesti. Mutta johtajat voivat toki delegoida vastuuta keskiportaalle tai jopa yksittäiselle työntekijälle. Mikäli työnjako on suunniteltu huolellisesti ja tehtävien toteuttamisesta vastaaville työntekijöille on annettu riittävät ohjeet ja valtuudet, johto voi välttää rikosoikeudellisen vastuun, vaikka joku tuotantoportaalla töpeksisikin. Rikoksesta voikin joutua vastuuseen tuotantoinsinööri, joka unohti varmistaa yhden ratkaisevan vaiheen prosessissa.
Työnantaja voidaan myös tuomita
Jotkin rikokset liittyvät niin läheisesti oikeushenkilön liiketoimintaan, että on katsottu, että luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöä olisi rangaistava tällaisista teoista. Rikoslaissa mainitaan noin 90 erilaista rikosta tai rikkomusta, joista myös oikeushenkilö voi saada rangaistuksen. Tärkeimpinä näistä voidaan mainita erilaiset talousrikokset, työrikokset ja ympäristörikokset.
Ainoa rangaistus, joka yritykselle voidaan määrätä, on niin sanottu yhteisösakko. Yhteisösakon vähimmäismäärä on 850 euroa ja enimmäismäärä 850 000 euroa. Yhteisösakon määrässä huomioidaan oikeushenkilön laiminlyönnin aste, yrityksen johdon osallisuus tekoon sekä oikeushenkilön maksukyky. Tahallisista rikoksista määrätään yleensä suurempi sakko, kun taas huolimattomuus johtaa alhaisempaan rangaistukseen. Pelkkä huolimattomuuskin voi kuitenkin johtaa ankariin rangaistuksiin, jos teosta aiheutuu huomattava vahinko ja yritys on vakavarainen, jolloin vasta huomattavalla yhteisösakolla voidaan ajatella olevan vaikutusta.
Ratkaisussa, jossa Korkein oikeus määräsi oikeushenkilölle yhden suurimmista yrityssakoista, 500 000 euroa, tuomioistuin katsoi, että yritys ei ollut asentanut järjestelmää, jonka avulla onnettomuudet olisi voitu estää, jonka seurauksena toiminnanharjoittajan inhimillinen erehdys johti massiiviseen ympäristövahinkoon. Vastaavia onnettomuuksia oli tuomioistuimen mukaan tapahtunut aiemminkin, ja näin ollen yritys oli vastuussa onnettomuudesta. Tuomioistuin kuitenkin katsoi, että yritys ei ollut menetellyt piittaamattomasti, vaan ainoastaan välinpitämättömästi, joten yhteisösakko jäi alle lain salliman enimmäismäärän.
Oikeushenkilön rikosoikeudellinen vastuu edellyttää, että oikeushenkilön johto on ollut osallisena rikokseen, sallinut rikoksen tapahtumisen tai laiminlyönyt velvollisuutensa toimia huolellisesti ja ryhtyä tarvittaviin toimiin rikoksen estämiseksi. Oikeushenkilö voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka ketään yksittäistä henkilöä ei tuomittaisi rangaistukseen tai tekijää ei koskaan tunnistettaisi. Useimmiten oikeushenkilö haetaan rikosvastuuseen samanaikaisesti yhden tai useamman työntekijän tai esihenkilön kanssa.
“Pykälät Töissä” -sarjan etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Voit tilata ne tästä linkistä.