Onko alustataloudessa työntekijöitä?
Sanonnan mukaan maailman suurin taksiyritys Uber ei omista yhtään autoa, maailman suurin mediatalo Facebook ei tuota mitään sisältöä ja maailman suurin hotelliketju AirBnB ei omista yhtään kiinteistöä. Alustatalous on ravistellut monen toimialan liiketoimintamalleja pakottanut perinteiset toimijat joko uudistumaan tai tyytymään pienempään osaan jaossa olevasta kakusta.
Perinteisten kilpailijoiden ohella alustatalous on haastanut myös vakiintunutta sääntelykehikkoa. Onko kyse markkinapaikasta, jonka kautta itsenäisinä yrittäjinä toimivat palveluntarjoajat voivat ottaa täytettäväkseen asiakkaiden toimeksiantoja, vai onko alustaa operoiva yhtiö palveluntarjoaja, joka palkkaa tarvittavan henkilöstön tuottamaan asiakkaiden tarvitsemat palvelut?
Sääntely meillä ja muualla
Alustataloustyön tarkoittamaan murrokseen voidaan vastata uudella sääntelyllä. Monet alustatalouden jättiläiset ovat lähtöisin Piilaaksosta, joten Kalifornia on ensimmäisenä joutunut ratkomaan myös alustataloustyötä tekevien asemaan liittyviä kysymyksiä. Osavaltio sääti vuonna 2019 lain, joka olisi johtanut siihen, että alustataloustyössä työskenteleviä pitäisi kohdella työntekijöinä. Käytännössä lakia ei juurikaan ehditty soveltamaan vaan vuoden 2020 lopulla säännöstö kumottiin ja korvattiin uudella erityisesti alustataloustyötä koskevalla normistolla. Uuden sääntelyn nojalla alustataloustyöläisistä ei tehty työntekijöitä, mutta heille taattiin tietty vähimmäispalkka, vähimmäiskorvaus työstä aiheutuvista kustannuksista ja rajoitettu oikeus sairausvakuutukseen. Alustataloustyöstä muodostui oma työnteon muotonsa työsuhteessa tehtävän työn ja itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtävän työn välimaastoon.
Ajatus alustataloustyöstä uutena erilaisena työnteon muotona on esitetty muuallakin. Euroopassa pohdinta on kuitenkin jäänyt ensisijaisesti julkisen keskustelun tasolle ja alustatalouteen liittyviin haasteisiin on pyritty vastaamaan tiivistämällä nykyistä sääntelykehikkoa. Esimerkiksi EU:n vuonna 2019 hyväksymässä työehtodirektiivissä epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien tilannetta pyrittiin parantamaan edistämällä työn ennakoitavuutta, rajoittamalla työnantajan oikeutta sivutöiden kieltämiseen ja antamalla työntekijöille mahdollisuus pyytää siirtymistä säännöllisempään työrytmiin. . Sääntely kuitenkin rakentuu tiukasti työsuhteisen työn pohjalle eli uudistus vaikuttaa alustataloustyötä tekevien asemaan vain siinä tapauksessa, että heidän katsotaan olevan työsuhteessa.
Tarkoittaako uusi teknologia aidosti uutta toimintatapaa?
Alustataloustyössä alustaa hallinnoivan yhtiön ja alustan kautta työkeikkoja suorittavan käyttäjän välinen suhde ei useimmiten muodollisesti ole työsuhde. Tyypillisesti osapuolet ovat nimenomaisesti sopimuksissa todenneet ja tarkoittaneet, että työtä ei tehtäisi työsuhteessa vaan käyttäjät toimisivat itsenäisinä yrittäjinä. Työsopimuslain pakottavasta luonteesta johtuen ratkaisu ei kuitenkaan jää vapaasti osapuolten harkittavaksi. Jos kyse on tosiasiallisesti työsuhteessa tehtävästä työstä, työtä tekevää käyttäjää on kohdeltava työntekijänä sopimukseen kirjatusta tavoitetilasta riippumatta.
Arvioinnissa meidän ei pidä antaa uuden teknologian sokaista meitä kuvittelemaan, että pelkästään teknologian käyttäminen tekee toiminnasta jotain täysin uutta ja erilaista. Alustataloudessa työn suorittaja ottaa työtehtävän vastaan useimmiten älypuhelimellaan. Sovelluksen kautta saadaan myös mahdolliset ohjeet siitä, miten työ tulisi tehdä: missä työntekijän tulisi olla ja mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Alustaa pyörittävän yrityksen algoritmi saattaa päättää, kenelle mitäkin tehtävää tarjotaan tai kuinka korkea palkkio tehtävästä maksetaan. Mutta onko toiminta uutta ja erilaista vain sillä perusteella, että vuorovaikutus tapahtuu yksinomaan sovelluksen välityksellä ja päätökset tekee algoritmi? Vaikka alustataloutta ei nykyisessä muodossaan ehkä olisi olemassa ilman älypuhelimia ja työtä jakavia algoritmejä, olisiko alustataloustyötä tekevän asema erilainen, jos hänen pitäisi kysyä mahdollisia keikkoja alustaa ylläpitävän yrityksen työntekijältä? Pelkkä teknologia ei tee lähetistä tai autonkuljettajasta työntekijän sijasta yrittäjää vaan sopimussuhteen sisältö ratkaisee.
Yrittäjän vapaus vain työntekijän velvollisuudet?
Alustataloustyö muistuttaa väistämättä monella tapaa työsuhteessa tehtävää työtä. Työkeikan suorittava käyttäjä tekee työn henkilökohtaisesti. Käyttäjän työpanos koituu alustaa pyörittävän yrityksen hyväksi ja käyttäjä saa suorituksestaan sovitun vastikkeen. Työn tekemistä henkilökohtaisesti toiselle vastiketta vastaan, aivan kuten työsuhteen kriteerit määritellään työsopimuslaissa. Mutta samat edellytykset voivat täyttyä myös lukuisissa erilaisissa toimeksiantosuhteissa, joten erottelua joudutaan hakemaan tarkemmin työn tekemisen tavoista.
Mielenkiintoista on, että työsuhteisen työn muuttuminen monimuotisemmaksi on vaikuttanut rajanvetoon yrittäjänä tehtävän työn ja työsuhteisen työn välillä. Jos vaihtuvan työajan sopimus antaa työntekijälle oikeuden kieltäytyä sovitun vähimmäistuntimäärän ylittävistä työtunneista, eroaako järjestely lopulta kovinkaan merkittävästi alustatyöstä, jossa käyttäjä saa valita, milloin hän kirjautuu järjestelmään ja ottaa toimeksiantoja suoritettavakseen? Käytännössä arviointi tiivistyy kysymykseksi alustaa pyörittävän yhtiön mahdollisuuksista johtaa ja valvoa käyttäjien tekemää työtä.
Ruokalähettejä koskevissa ratkaisuissaan (TN 1481 ja 1482) työneuvosto korosti, että työsuhteen tunnusmerkistön kannalta ratkaisevaa on, antaako osapuolten välinen sopimussuhde alustaa hallinnoivalle yritykselle mahdollisuuden määrätä miten ja milloin työ tehdään ja toisaalta seurata ja valvoa noudatetaanko työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työneuvosto katsoi ruokalähettien olevan työsuhteessa, koska alustaa pyörittävillä yrityksillä oli työneuvoston mielestä oikeus valvoa ja johtaa käyttäjien työtä. Työneuvoston ratkaisu ei ole oikeudellisesti sitova, mutta jollei asiaan oteta kantaa lainsäädäntöteitse, työneuvoston linjaus varmasti ohjaa harkintaa siinä vaiheessa, kun tuomioistuimet joutuvat ottamaan kantaa alustataloustyötä tekevien asemaan.
Työneuvoston tulkinta myötäilee samoja näkemyksiä, joiden perusteella alustataloustyötä tekevien on katsottu olevan työsuhteessa esimerkiksi Espanjassa ja Alankomaissa. Alustan kautta tapahtuva toimeksiantojen allokoiminen ensisijaisesti tietyille käyttäjille, alustayrityksen osin hyvinkin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten toimeksianto tulisi suorittaa, sekä käyttäjien paikannukseen perustuva mahdollisuus seurata työsuorituksen etenemistä katsotaan yhdessä osoitukseksi siitä, että alustaa hallinnoivalla yrityksellä olisi oikeus ja mahdollisuus ohjata ja valvoa käyttäjien työsuorituksia.
Alustataloustyön tarjoajat joutuvat nyt miettimään vaihtoehtojaan. Voidaanko haluttu palvelutaso saavuttaa, jos alustasta poistetaan mekanismit, joilla toimeksiantoja ohjataan käyttäjille vai täytyykö koko toimintamalli rakentaa uudelleen siltä pohjalta, että keikkoja suorittavia käyttäjiä kohdellaan samoin kuin tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä?
Takaisin “Pykälät Töissä” -sarjan etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Lähetä meille sähköpostisoitteesi, niin lisäämme sinut jakelulistalle: newsletter@ww.fi