Työehtosopimuksista on tullut luonnollinen osa suomalaista työelämää ja liki 90 % kaikista suomalaisista palkansaajista kuuluu jonkin työehtosopimuksen piiriin. Miten työsuhteet järjestetään niillä harvoilla aloilla, joihin nykyiset työehtosopimukset eivät suoraan ulota vaikutustaan?
Lakisääteiset vähimmäisedut
Työsopimuslaki ja muu työelämää koskeva lainsäädäntö määrittävät työsuhteen vähimmäisehdot, joista ei voida poiketa työntekijän vahingoksi. Monet tavanomaiseksi ja yleiseksi mielletyt edut eivät kuitenkaan perustu lainsäädäntöön vaan ainoastaan alakohtaisiin työehtosopimuksiin. Vuosilomalaki ei tunne lomarahaa eikä työaikalaki velvoita työnantajaa maksamaa lisäkorvauksia iltavuoroista. Myös oikeus palkkaan vanhempainvapaiden ajalta tai yli kymmenen päivää kestävän sairauspoissaolon ajalta perustuu työehtosopimuksiin. Työehtosopimuksettomalla alalla työntekijöillä on oikeus näihin etuuksiin vain siinä tapauksessa, että siitä on sovittu työsopimuksessa tai osana työpaikalla noudatettavia käytäntöjä.
Minimipalkka
Suomessa ei ole lakisääteistä minimipalkkaa vaan alakohtaiset vähimmäispalkat määritetään työehtosopimuksissa. Työsopimuslaissa määritetään vain, että ilman työehtosopimusta työntekijälle on maksettava hänen tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka.
Työsopimuslain yleisluontoista määräystä tavanomaisesta ja kohtuullisesta palkasta sovelletaan sitä paitsi vain siinä tapauksessa, että työnantaja ja työntekijä eivät ole sopineet palkasta. Jos palkasta on sovittu, alarajaa ei aseteta työoikeudessa vaan sovittu palkka muuttuu riittämättömäksi vasta, jos palkka on niin alhainen, että työntekijän hyväksikäytön kriminalisoivan kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistö täyttyy. Tähänastisessa käytännössä kriteeristöä on lähinnä sovellettu tilanteissa, joissa työntekijöiden palkka on jäänyt murto-osaan alan normaalista palkasta. Ilman työehtosopimuksissa määriteltyjä vähimmäispalkkoja työpaikalla käytävien palkkaneuvottelujen merkitys korostuu entisestään. Perälaudan puuttuessa kaikki jää paikallisen sopimisen varaan.
Yhtiökohtainen työehtosopimus
Valtakunnallisen työehtosopimuksen tarjoamien raamien puuttumien ei tarkoita, että kollektiivisella sopimisella ei enää olisi mitään roolia. Sen sijaan, että yhtiö jättäisi kaikki asiat yksittäisten työehtosopimusten varaan, yhtiö voi korvata valtakunnallisen työehtosopimuksen puutteen solmimalla yhtiökohtaisen työehtosopimuksen. Eikä yhtiökohtaisen työehtosopimuksen solmiminen sinänsä edellytä, että vaihtoehtona olisi täysin työehtosopimukseton tila. Mikäli yhtiö ja ammattiliitot löytävät yhteisen sävelen voidaan yhtiökohtainen työehtosopimus solmia myös tilanteessa, jossa muutoin tulisi noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta.
Yhtiökohtaisia työehtosopimuksia löytyy erityisesti toimialoilta, joissa mukana häärää entisiä tai nykyisiä valtionyhtiöitä. Suomessa operoivat lentoyhtiöt neuvottelevat jokainen itsenäisesti lentäjiensä työehdoista yhtiön lentäjien edustavan ammattiliiton kanssa. Yhtiökohtaisia työehtosopimuksia ovat neuvotelleet myös esimerkiksi infrayhtiö Destia, ravintolatoimintaa junissa ja rautatieasemilla pyörittävä Avecra, verkko-operaattori Digita ja terveyspalvelujen kokonaisulkoistuksen toteuttajaksi syntynyt Mehiläinen Länsi-Pohja.
Työehtosopimuksen solmiminen edellyttää kuitenkin aina neuvottelukumppaniksi ammattiliittoa. Täysin järjestäytymättömällä alalla työsuhteiden ehdoista täytyy sopia ilman työehtosopimuskehikkoa eikä työnantajilla ole mahdollisuuksia edes yhtiökohtaisten työehtosopimusten solmimiseen. Mutta jos työntekijät ovat järjestäytyneitä, yrityskohtainen työehtosopimus voi olla työnantajalle hyvin houkutteleva vaihtoehto. Solmimalla yhtiökohtaisen työehtosopimuksen ammattiliiton kanssa yhtiö pystyy varmistamaan työrauhan, koska yhtiökohtainen työehtosopimus asettaa ammattiliitolle vastaavan velvollisuuden pidättäytyä työtaistelutoimista kuin liittojen välinen valtakunnallinen työehtosopimus.
Paikallisen sopimisen rajat
Lainsäädännössä valtakunnallisille työmarkkinaosapuolille on annettu enemmän pelimerkkejä kuin yksittäisille yrityksille ja yrityskohtainen työehtosopimus on vajavaisempi työkalu kuin liittojen välinen valtakunnallinen työehtosopimus.
Esimerkiksi työaikalaki antaa yksittäisellekin yritykselle mahdollisuuden sopia ammattiliiton kanssa työajasta ja sen järjestämisestä työaikalain määräyksistä poikkeavalla tavalla. Mutta enimmäistyömääriä tai ylityökorvausten vähimmäistasoa koskevista määräyksistä voidaan poiketa vain valtakunnallisella liittojen solmimalla työehtosopimuksella. Vastaavasti työsopimuslaki antaa ainoastaan valtakunnalliselle työehtosopimukselle mahdollisuuden poiketa esimerkiksi lomautusilmoituksia koskevista määräajoista. Myös yhteistoimintalain tai vuosilomalain määräyksistä voidaan poiketa ainoastaan valtakunnallisella työehtosopimuksella, joten yrityskohtainen työehtosopimus antaa työnantajalle vain hyvin rajallisesti joustavuutta täysin sopimuksettomaan tilaan verrattuna.
Palkoista ja etuuksista voidaan toki sopia yrityskohtaisesti hyvin vapaasti, koska lainsäädännön asettamia minimejä ei juuri ole. Mutta yksittäinen yritys ei voi alittaa lain minimitasoa siinä missä valtakunnallisella työehtosopimuksella tämä olisi mahdollista.
Takaisin “Pykälät Töissä” -sarjan etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Lähetä meille sähköpostisoitteesi, niin lisäämme sinut jakelulistalle: newsletter@ww.fi