Työntekijän iällä ei pitäisi olla merkitystä työnantajalle. Mutta työuran alussa ja lopussa työntekijän ikään liittyy erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Alaikäinenkin voi tehdä työtä
Suomi on sitoutunut useisiin lapsityövoiman käytön kieltäviin kansainvälisiin sopimuksiin ja nuorten työskentelyä rajoitetaan, jotta työ ei vahingoittaisi nuoren terveyttä tai kehitystä. Työlainsäädännön näkökulmasta nuorina pidetään kaikkia alle 18-vuotiaita ja lähtökohtaisesti nuori saa aloittaa työnteon aikaisintaan sinä vuonna, jonka aikana nuori täyttää 14 vuotta. Sitä nuorempien sallitaan työskentelevän vain esiintyjinä tai avustajina taide- tai kulttuuriesityksissä ja tällaiseenkin työhön tarvitaan työsuojeluviranomaisten myöntämä poikkeuslupa.
Nuori voi itse tehdä ja päättää työsopimuksensa täytettyään 15 vuotta, mutta alaikäisen huoltajalla on nuoren iästä riippumatta oikeus purkaa nuoren työsopimus, jos työsuhteen purkaminen on huoltajan mielestä tarpeen nuoren kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia. Alle 15-vuotias tarvitsee huoltajan myötävaikutusta jo työsopimuksen solmimiseen ja alle 15-vuotiaan työsopimuksen alla tulee aina olla myös huoltajan allekirjoitus.
Työntekijän nuori ikä tulee huomioida myös työvuoroja suunniteltaessa. Peruskoulua vielä suorittavan työntekijän työvuorot on suunniteltava niin, että työt eivät haittaa koulunkäyntiä. Peruskoululaisen viikoittainen työaika ei saa ylittää 12 tuntia ja työt pitää pystyä sijoittelemaan niin, että koulupäivinä työtä on korkeintaan 2 tuntia vuorokaudessa ja koulupäivän ja työpäivän yhteispituus jää korkeintaan 8 tuntiin. Vapaapäivinä koululaisella saa sitten teettä korkeintaan 7 tuntia vuorokaudessa, viikoittaisen kokonaistyöajan enimmäismäärä toki huomioiden.
Kouluaikojen ulkopuolella tai oppivelvollisuuden täytettyään alaikäinen työntekijä saa työskennellä kokoaikaisesti. Yötyöt ovat kuitenkin alaikäisiltä kiellettyjä, joten työvuorot saavat alkaa aikaisintaan kello 6 eikä työtä saa teettää enää kello 22:n jälkeen. Alle 15-vuotiaiden työajat ovat vielä suppeammat ja heidän työaikansa saa olla korkeintaan 7 tuntia vuorokaudessa ja 35 tuntia viikossa ja työvuorot on lähtökohtaisesti sijoitettava kello 8:n ja kello 20:n välille. Aamun tunnit kello 6 ja kello 8 välillä saadaan käyttöön vain työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä.
Eläköityminen on valinta
Oikeus jäädä eläkkeelle kytkeytyy työntekijän ikään. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa käyttöön otettu yleinen ja pääosin kaikkia koskenut eläkeikä ehti olla käytössä reilun vuosikymmenen, kunnes elinajanodotuksen nousun ja huoltosuhteen heikkenemisen myötä siirryttiin ikäluokittain määräytyvään eläkeikään niin, että viimeinen ikäluokka, johon sovellettiin vanhoja ikärajoja, olivat vuonna 1954 syntyneet.
Vanhassa eläkesääntelyssä työntekijän alin eläkeikä oli 63 vuotta, mutta uudistuksen myötä alaraja nousee vähitellen niin, että vuonna 2025 eläkeikää ei saavuta vielä 1962 syntyneet, vaan vasta 1960 syntyneet, joiden alin eläkeikä on muutoksen myötä noussut 64 vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Vuonna 1962 syntyneiden lakisääteinen eläkeikä on muutoksen myötä noussut kahdella vuodella, joten he saavuttavat eläkeikänsä vasta vuonna 2027.
Lakisääteisen alimman eläkeiän saavuttaminen antaa työntekijälle vain oikeuksia ilman velvollisuuksia. Saavutettuaan alimman eläköitymisiän, työntekijälle aukeaa mahdollisuus siirtyä eläkkeelle aikaisintaan seuraavan kuukauden alusta. Työnantaja ei kuitenkaan voi velvoittaa työntekijää eläkkeelle eikä eläkeiän saavuttaminen ole peruste työsuhteen irtisanomiseen. Päinvastoin eläkeiän saavuttaneen työntekijän irtisanominen iän perusteella saattaa työnantajan helposti käräjille vastaamaan syytöksiin laittomasta irtisanomisesta, ikäsyrjinnästä ja työntekijän epäasiallisesta kohtelusta.
Kunnes tulee tiettyyn ikään
Rajattomiin työnantajan ei kuitenkaan tarvitse ikääntyvän työntekijän edesottamuksia katsella vaan eläkejärjestelmä sisältään myös perälaudan. Työntekijän saavuttaessa ylimmän lakisääteisen eläkeiän, työntekijän työsuhde päättyy automaattisesti ilman kummankaan suorittamaa irtisanomista. Alimman eläkeiän tavoin ylin eläkeikä vaihtelee työntekijän syntymävuodesta riippuen. Vuonna 2025 ylimmän eläkeiän tulevat saavuttamaan vuonna 1957 syntyneet, jotka täyttävän vuoden aikana 68 vuotta. Seuraavalla ikäluokalla ylin eläkeikä karkaakin jo vuoteen 2027, koska 1958 syntyneet saavuttavat täyden eläkeiän vasta 69-vuotiaina ja vuonna 1962 syntyneistä alkaen ylin eläkeikä on vähintään 70 vuotta.
Ylin eläkeikä tarkoittaa automaattisesti työsuhteen päättymistä, mutta työntekijää ei sentään pakoteta ehdoin tahdoin lepäilemään laakereillaan. Ylimmän eläkeiän saavuttamisen jälkeenkin työnantaja ja työntekijä voivat sopia työntekijän työsuhteen jatkamisesta, joko entisillä tai muutetuilla ehdoilla. Lainsäätäjä on jopa yrittänyt tehdä eläkeläisten työllistämisestä tavanomaista helpompaa ja sallii työnantajan ja ylimmän eläkeiän ylittäneen työntekijän solmia vapaasti määräaikaisia sopimuksia ilman, että määräaikaisuudelle tarvittaisiin työntekijän iän lisäksi mitään muita perusteita.
Muista työntekijän merkkipäivä
Työlainsäädäntö ei tunnista työntekijöiden merkkipäiviä. Oli kyse sitten syntymäpäivästä, siviilisäädyn muutoksesta tai muusta työntekijälle erityisen merkityksellisestä juhlasta, työntekijällä ei ole mitään yleistä oikeutta saada päivää vapaaksi.
Osa merkkipäivistä on kuitenkin huomioitu työehtosopimuksissa. Useissa työehtosopimuksissa työntekijän 50- ja 60-vuotispäivät sekä päivä, jolloin työntekijä menee naimisiin tai rekisteröi parisuhteensa, on määritetty palkallisiksi vapaapäiviksi. Työntekijä saa hyödyn ylimääräisestä vapaapäivästä tosin vain silloin, jos merkkipäivä osuu päivälle, joka normaalisti olisi ollut työntekijän työpäivä. Jos työntekijä työskentelee säännöllisesti maanantaista perjantaihin, lauantaille osuva 50-vuotispäivä ei tuota työntekijälle ylimääräistä vapaapäivää, mutta keskiviikolle osuva tuottaa.
Myös verottaja kannustaa muistamaan työntekijöitä heidän tavanomaisina merkkipäivinään. Kunhan työnantaja muistaa kaikkia työntekijöitä yhtäläisen käytännön mukaisesti, tavanomaisista merkkipäivälahjoista ei muodostu työntekijälle veronalaista etuutta. Verotuskäytännössä muistamisen arvoisiksi merkkipäiviksi on hyväksytty työntekijän 40-, 50-, ja 60-vuotissyntymäpäivät, mutta 65-vuotispäivä ei verottajalle kelvannut tavanomaiseksi, vaikka kuinka työnantaja haluaisi juhlistaa työntekijän eläkepäivien vääjäämätöntä lähestymistä. Työntekijän lopulta eläköityessä verottaja kyllä hyväksyy, että työntekijää muistetaan kohtuullisella läksiäislahjalla.
Kohtuullisen ja tavanomaisen lahjan arvona on verotuskäytännössä pidetty korkeintaan työntekijän 1-2 viikon bruttopalkkaa vastaavaa määrää. Lahjana pitää myös antaa työnantajan valitsema tavara tai muu tuote, jota ei suoraan voi vaihtaa rahaksi, kuten vain tiettyjen tuotteiden tai palveluiden ostamiseen kelpaava lahjakortti. Syntymäpäivänä maksettavasta bonuksesta verottaja ottaa siis oman osuutensa, mutta kylpyläloman, kirjalahjan tai lomamatkan saa ilman veroja, kunhan lahja on yksilöity ja arvo pysyy kohtuullisena.
“Pykälät töissä” -blogin etusivulle.
Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Voit tilata ne tästä linkistä.